Levyarvio: Oudolla tavalla kireä show 60-luvun hengessä – Miles Kanen soololevy ei herätä suuria tunteita

Miles Kane
Change The Show
BMG

Miles Kane on yhä tunnetumpi Arctic Monkeysin Alex Turnerin kanssa perustamastaan The Last Shadow Puppetsista ja sen kahdesta albumista kuin soolourastaan. Kanen neljäs oma pitkäsoitto tuskin tätä tilannetta muuttaa. Vaikka Change The Show’lla on hetkensä, niin kokonaisuutena levy jättää oudolla tavalla kireän vaikutelman.

Lana Del Reyn Blue Banisters -albumin Dealerin kirjoittajana ja laulajanakin vieraillut Kane siivilöi Change The Show’n biiseihin vanhoja tuttuja aineksia. Levyn sinänsä kohteliaan hienovaraisesta retroilusta kuulee kuinka merkittäviä inspiraation lähteitä 60-luku, David Bowie, Tamla Motown -henkinen soul ja jopa spectoriaanisuus ovat Miles Kanelle yhä olleet.

Tears Are Fallingilla Kanen äänessä on Luke Hainesille ominaista keimailevaa virnettä lievällä T. Rex -mausteella lisättynä. Brassit alleviivaavat Carolinen soul-henkeä ja Nothing’s Ever Be Good Enoughin sielukkuus saa lisäarvoa Corinne Bailey Raen laulusta. Rumbavaikutteisen Coming Of Agen parissa Kane tuntuu hetkeksi rentoutuvan.

Change The Show on albumi, jossa ei päällisin puolin ole paljoakaan vikaa. Miles Kanen lauluäänen pingoittuneisuus tuntuu kuitenkin estävän biisejä hengittämästä optimaalisen vapaasti.