Levyarvio: Parhaimmillaan ohimennen nautittuna – Omakohtainen kosketuspinta puuttuu AT’s Roots & Ramblin’ -albumilta

AT's Roots & Ramblin'
Golden Lane
Stupido

Roots-musiikille vihkiytyneen raumalaistrio AT’s Roots & Ramblinin kakkoslevyä ei voi kuunnella ajattelematta Stray Catsia ja etenkin Brian Setzerin vast’ikään vanhaa bändiään ja itseään kierrättänyttä Gotta Have The Rumblea (2021). Golden Lanen rockabillystä ponnistava 50- ja 60-lukuinen ja Setzerin tapaan paikoin swingahtavakin rock ei yritä peitellä lähtökohtiaan, minkä vuoksi kitaristi-laulaja Arttur Teräsen avoimen pastissiset biisit ovat railakkaimmillaankin vain ohimennen nautittavia.

New Dollin viidakkorummut vievät Golden Lanea etäisille juurilleen ja genren ruotsalaista kärkeä edustavan Fatboyn Hannu Kiviaho piipahtaa Sticks & Stonesin kitaristina. Nimiraita on banjoineen ripeää kantripikkausta ja Teräsen dobro alleviivaa Muddy Laken maalaisbluesia. Nostalgic on kuin määritelmä albumille, jonka tekijöiltä puuttuu omakohtainen kosketuspinta aikakauteen, josta musiikkinsa kumpuaa.

Golden Lanen biisimateriaalin tavanomaisuus ja suomalaisuuden paljastava laulu eivät tee täyttä oikeutta kolmikon sinänsä räväkälle soitolle. Positiivinen erityismaininta menee levyllä vieraileville puhaltajille, jotka tuuttaavat avaus- ja päätösraidoilla koko nelihenkissä komeudessaan.