Levyarvio: Pimeys lymyilee yhä nurkissa – Pekka Nisun debyyttisoolo on perinnetietoinen ja elämänjanoinen

Arvio julkaistu Soundissa 5/2021.
Kirjoittanut: Lassi Linnola.

Arvio

Pekka Nisu
Papillon
Kronik

Pimeys väistyköön – tulkoon valo! Jos Papillonin premissi pitäisi lauseeseen tiivistää, voisi se olla tuo. Vaan eihän se Pimeys sieltä mihinkään katoa. Se lymyilee nurkissa ja muistuttelee menneistä, houkuttelee luomaan sattumista tarinaa. Väitän, että etenkin jälkimmäisintä on tämän tapauksen kohdalla vielä luvassa: pitkään valtavirran suosiota väistelleen yhtyeen raunioista kohoaa sankari, joka nousee uusiin korkeuksiin. Antagonistikin olisi kätevästi tarjolla.

Vaikka asetelma on herkullinen, jätetään Pimeys omaan arvoonsa ja keskitytään valoon. Niin teki myös Pekka Nisu, sillä valo on yksi Papillonin pääteemoista. Se läikkyy soihduissa, siintää jossain tunnelin päässä ja uusiutuu dynamossa. Se välkehtii myös musiikissa. Papillon on perinnetietoinen ja elämänjanoinen pop-rock-levy, jonka lämmin tuotanto luo tuntua ajattomuudesta. Mukana on Nisulle luonteenomaisesti varsin perinteisiä asetelmia, mutta niiden raameihin on soviteltu tuoreita ideoita.

Olavi Uusivirran ja Pariisin Kevään alkupään tuotannon tunnelmissa liihottava albumi on vahvimmillaan silloin, kun suuruudenhulluus on viritetty tappiinsa.

Kovasti Olavi Uusivirran ja Pariisin Kevään alkupään tuotannon tunnelmissa liihottava albumi on vahvimmillaan silloin, kun suuruudenhulluus on viritetty tappiinsa. Jonkun syksy, jonkun kevät on mainiota stadion- iskelmää, ja Springsteenin suuntaan kumartava Suomen kesä, osat 1 & 2 tarjoilee ennalta-arvattavia, mutta toimivia koukkuja. Harmi, että mukana on niin kovin paljon turhaa. Tyhjänpäiväinen Dynamo kuulostaa jo edellä mainitun Uusivirran jämätuotokselta, eikä Kohta siellä -raidan lupaukset paremmasta jaksa innostaa.

Ongelma on yksittäisiä kappaleita syvemmällä. Papillon kuulostaa valoisan lisäksi vapautuneelta, mutta vapauden mukana sisään luikahti sen ikävä seuralainen, vaivattomuus. Nisu olisi kaivannut rinnalleen jonkinlaista piiskuria puristamaan sävellys- ja lyriikkakynästä ne väkevimmät musteet pihalle. Valo-teemaa mukaillen: kun yötä valaisemaan toivotaan roihuavaa soihtua, ei melko hyvä halogeeni – valontuotto-ominaisuuksistaan huolimatta – aja asiaa.

Lisää luettavaa