Levyarvio: Puoli kiloa progea – Flower Kings on muutakin kuin megalomaniaa

Arvio julkaistu Soundissa /.
Kirjoittanut: Mikael Mattila.

Arvio

The Flower Kings
Islands
Inside Out

Ruotsalainen progepumppu on harvinaisen hyvä siinä mitä se tekee. Bändin sydän, jo 1970-luvulla Kaipa-yhtyeessä kitaroinut Roine Stolt, on eräänlainen nero, jota ajaa silkan megalomanian rinnalla myös selkeä halu tehdä mietittyjä ja maaliin pääseviä sävellyksiä.

On myös ihanan huoletonta, että The Flower Kingsin neljästoista albumi on sitä samaa kuin ennenkin: ”Bold, bombastic and beautiful”, sanotaan tiedotteessakin.

Kohtuuttomasta 90 minuutin ja 21 kappaleen kestostaan huolimatta Islands on ihan onnistunut levy. Hyvää miksausta saa kiittää siitä, että soundillisesti järkäle ei ahdista oikeastaan missään vaiheessa.

Albumilta löytyy säkenöivää satukirja-Yesiä (Broken, Northern Lights), suvantoja (Telescope) ja jopa hyvä popkappale (All I Need Is Love), mutta myös ihan tyhmiä palikkasynia (Solaris) ja pöljää kitaravoimistelua (Islands).

Samalla levy kärsii genremusiikin ominaistaudista: ennen kaikkea Islands tuntuu fanipalvelulta, jolta kuulija saa sitä mitä on odottanutkin. Tämä kuulostaa kylliksi legendareferensseiltään (useimmin Yes, välillä Totokin), ja tämä tarjoillaan vastaanottajalle hulppeassa, puolen kilon triplavinyylipaketissa.

Silti se on varmaa, ruotsalaista laatutyötä.

Lisää luettavaa