Levyarvio: Raadollinen tutkielma rakkaudesta – Boy Harsherin levyllä tunteet satuttavat

Boy Harsher
Careful
Nude Club

Rakkauden ja musiikin yhdistelmä on aina jännitteinen, etenkin jos musiikkia tekevät ihmiset ovat joskus rakastaneet toisiaan. Jae Matthewsin ja Gus Mullerin muodostaman Boy Harsherin kakkosalbumikin tuntuu palautuvan tekijöidensä historiaan, vaikka ei viittaa siihen suoraan. Levy on täynnä pakenemista, kipua, hylätyksi tulemista ja yksinäisyyttä, joiden käsittelyyn yhdistyy tietoisuus kuoleman mahdollisuudesta.

Oikeastaan Careful on jääräpäinen äänite. Se yhdistää 1980-luvun popgotiikan 2000-lukulaiseen coldwaveen sekä läpi yön kolaavaan elektrodanceen hakematta hyväksyntää. Rytmipohjat jämähtävät ikuiseen luuppiin noiduttujen klubien taustakaiuiksi, Matthews huokailee hokemiaan kalsean etääntyneesti ja efektiikka lähinnä runtelee pintaa. Myöntyväisimmilläänkin äänimaailma on irvokkaan poissulkeva, aivan kuin Boy Harsher kostaisi menetyksensä katoamalla äärimmäiseen emotionaaliseen tyhjyyteen.

Kaksikon ehdottomuus on kuitenkin myös kiinnostavaa. Musiikin uumenista kumpuaa koko ajan dekadenttia euforiaa, joka pitää ilmaisun elossa pahimmankin toisteisuuden ajan. Ja hiljalleen rytmissä alkaa kaikua uusi viesti. Itsepintaisella sykkeellään Boy Harsher vakuuttaa, että sydän lyö vielä senkin jälkeen kun tunteet ovat raadollistuneet jätteeksi. Väittämä on kolkko, mutta sen äärimmäisessä kehollisuudessa on myös toivon juonne.