Levyarvio: Rock ei kuollut vieläkään, vaan on itse tappava – The Pretty Recklessin albumi hehkuu autenttisena

The Pretty Reckless
Death By Rock'n'Roll
Century Media

Ex-lapsitähti Taylor Momsen on nykyään jenkkirockin eittämättä parhaimpia laulajia, eikä Death By Rock’n Roll ole lainkaan lapsellinen levy. Yhtyeen neljäs albumi esittelee vereslihaista, grungen ja heavyn suuntaan nojailevaa hard rockia, jossa Momsenin ilmaisu venyy kuiskauksesta suoraan huutoon. Tämä on alkuvuoden sielukkaimpia rocklevyjä, joka hehkuu autenttisuutta sekä rakkautta lajia kohtaan. Se olisi voitu tehdä 1990-luvulla ennen solistinsa ja bändiliiderinsä syntymää, mutta yhtä lailla se on 2020-lukulainen, teemoja ja melko täydellistä tuotantoa myöten.

Soundgardenin Matt Cameronin ja Kim Thaylin kuorruttama Only Love Can Save Me Now muistuttaa herrojen bändistä vain hyvällä. Nimikappale on raastava ja raaka – ja tarttuva kuin takiainen. Tom Morellon kitaroinnin ryydittämä And So It Went vavisuttaa vastakohdista koostuvalla dynamiikallaan. Puoliballadi 25 on kohtalokas ja komea, ja My Bones groovaa Black Sabbathin hengessä vakuuttavalla valssipoljennollaan. Levylle on mahtunut monta erittäin hyvää sävellystä, ja yhtyeen sointi on miellyttävän äänekäs ja massiivinen.

Huhut kitaran ja rock’n rollin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Nyt kyllä lähtee!