Helsinkiläisen southern rock -yhtyeen kahdeksannen studioalbumin nimi on ytimekkyydessään paras mahdollinen kuvaus ja saateteksti albumille. Juuri sitä se nimittäin sisältää: rockia mahdollisimman aitona ja alkuperäisenä.
Vaivaton. Juureva. Miellyttävä. Siinä muutama albumia hyvin kuvaava adjektiivi. Albumi onkin aina esittämistapaa ja kappaleiden nimiä myöten uskollinen genrelleen ja perinteille, eikä silti tunnu liian kornilta. Vaikka musiikki ei rävähdä silmille, se pitää huolen siitä, ettei se myöskään hiivu taustalle. Yhtye ei yritä liikaa, vaan tekee juuri sitä, mitä huvittaa: ja onnistuu siinä lähes täydellisesti.
Täydellisyyteen ei kuitenkaan aivan päästä, ainakaan verrattuna Acapulcoon, yhtyeen suurimpaan hittiin, joka tuntuu olleen olemassa ”aina”. Se on ajaton klassikko, jonka ensimmäisen kerran kuultuaan on ensin vakuuttunut siitä, että joku takavuosien suuruuksista on tullut takaisin kovempana kuin koskaan.
Mutta vaikka Acapulcon maagisuutta ei aivan tavoiteta, pääsevät Moonstruck ja Someone Like You silti lähelle. Ja se on luultavasti parasta, mitä voi toivoa.
