LOS BASTARDOS FINLANDESES: My Name Is El Muerte

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Kun pannaan meksikolaishattu päähän ja aletaan piiskata pikkuisen Teksasin malliin, se tietää rosoista rockia, jossa automaattisesti tulee vinkeä hien haju mukana.

Arvio

LOS BASTARDOS FINLANDESES
My Name Is El Muerte
100

Kun pannaan meksikolaishattu päähän ja aletaan piiskata pikkuisen Teksasin malliin, se tietää rosoista rockia, jossa automaattisesti tulee vinkeä hien haju mukana. Los Bastasdosin rumpujakkaralla istuu Twist Twist Erkinharju, joka on tae siitä, että bändin komppi on hallussa ja mäenlaskutermin mukaisesti paketti pysyy kasassa. Ja kun laulupuolelta voi kuulla El Taff Bastardon lemmymäistä rahinaa, pitäisi rosoisen ja räyhäkkään rockin ystävien hyristä tyytyväisyydestä.

Mutta kaikki ei ole sittenkään aivan kohdallaan. LBF:stä voi aistia alkuvoimaista testosteronin ryydittämää asennetta, mutta yhtyeen voima ei ole ylettynyt itse biiseihin saakka. Levyä kuunnellessa ajatus kääntyykin livetilanteeseen: keikalla LBF voi olla rajukin kokemus, mutta levyltä se ei pysty piiskaamaan raivoaan niin pitkälle, että saisi aikaan suuria voiman tuntoja kotioloissa.

Fraasi "parempi livenä kuin levyllä" on kuultu monenkin keikan päätteeksi. Ainakin toistaiseksi asia voi hyvinkin pitää paikkansa myös LBF:n kohdalla. 

Lisää luettavaa