Levyarvio: Sanansäilä on yhä nautittavassa kunnossa – Jarvis Cocker teki levyllisen Leonard Cohen -henkistä elektrokabareeta

Jarv Is
Beyond The Pale
Rough Trade

Hölmösti nimetty Jarv Is -projekti tuntuu Jarvis Cockerin paluulta, vaikkei hän varsinaisesti ole täyttä hiljaiseloa viettänyt. Kyseessä on kuitenkin miehen korkeaprofiilisin julkaisu sitten Further Complicationsin (2009). Tosin on selvää, ettei Beyond The Pale tule vannoutuneen fanikunnan ulkopuolella kummemmin resonoimaan, mutta samassa tilanteessahan käytännössä kaikki Cockerin sukupolven ja yleisödemografian artistit ovat.

Jos on allekirjoittaneen tapaan digannut erityisesti Pulpin dramaattisista puolipuhutuista narratiiveista – aina Separations-albumista (1992) jäähyväisalbumin klassikkoon Wickerman (2001) – saa tyytyväisenä huomata Beyond The Palen edustavan pitkälti juuri tätä tyyliä. Avausraita Save The Whale tuo naistaustalauluineen häkellyttävästi mieleen Leonard Cohenin myöhäistuotannon. Kokonaisuutena albumin dramaattinen elektrokabaree on toki suurieleisempää kuin mihin Cohen olisi koskaan ryhtynyt.

Ei Beyond The Pale ainakaan odotuksia petä; eiköhän kyseessä ole paras Cocker-levytys sitten vuoden 2006 debyyttisoolon.

Kanadalainen tuskin olisi myöskään sijoittanut levynsä kärkiraidaksi kappaletta, joka kertoo housemusiikin kuuntelemisesta läpi yön. Tosin House Music All Night Longissa tätä toimintaa ei harjoiteta klubilla, vaan olohuoneessa. Teksti resonoi kulkutautiaikaankin, mutta kuvastanee kai sentään eniten vanhenemisen sanelemia tosiasioita. Joka tapauksessa biisi – joka ei musiikillisesti ole lainkaan housea – on huikea elegia ja tribuutti vallankumoukselle, joka on jo historiaa.

Aivan niin korkealle tasolle ei Beyond The Pale muuten yllä, mutta ei se odotuksia ainakaan petä; eiköhän kyseessä ole paras Cocker-levytys sitten vuoden 2006 debyyttisoolon. Muun muassa elektroveteraani Jason Bucklen ja harpisti lauluntekijä Serafina Steerin kanssa tehty 40-minuuttinen on tyylikkäästi trendeistä irrallaan ja seuraa omia polkujaan siinä kuin vaikka Marc Almondin myöhemmät levytykset. Cockerin sanansäilä on nautittavassa kunnossa, ja neljännen tähden takaa viimeistään yksi vuoden parhaista biiseistä.