Levyarvio: Seitsemässä vuodessa kitaraindiestä kohti elektronisempaa ilmaisua – Pasaa on vastassa muuttunut maailma

Pasa
Meistä piti tulla
Warner

Seitsemän vuotta ja risat. Se on millä tahansa mittapuulla pitkä aika debyytin ja toisen albumin välillä. Muuttunut maailma ja kuluneet vuodet kuuluvat helsinkiläisen Pasan pitkään valmistellulla Meistä piti tulla -albumilla.

2011 julkaistulla esikoisellaan Pasa operoi kitaravoittoisen indien parissa, mutta yhtyeen soundi on sittemmin muuttunut elektronisemmaksi ja synteettisemmäksi. Pasa vuosimallia 2018 muistuttaa menneisyyttään vain hetkittäin (Tää suututtaa sut) ja selvin yhteys levyjen välillä löytyy Henri Piispasen laulusoundista.

Meistä piti tulla on 2010-lukulaiseen tyyliin täynnä viittauksia niin populaarikulttuuriin, The Cureen, Tinderiin kuin Eaglesiinkin. Henri Piispasen ja kitaristi Feniks Willamon kynästä syntyneet tarinat ovat Pasan parasta antia. Bändin ääni on vahvasti ajassaan kiinni, muttei lainkaan vaivaannuttavaa kuunneltavaa.

Meistä piti tulla ei ansiokseen kierrätä viime vuosien poptrendejä ja yhtyeen uusi elektronisempi ilme on selvästi syntynyt luonnollisesti. Pasan uusi tuleminen ei ole täysosuma, mutta nautittava kokonaisuus raikasta ja oivaltavaa pop-kirjoittamista. Toivottavasti bändin kolmosopusta ei tarvitsekaan odottaa 2020-luvun ehtoopuolelle.