Vexi Salmi oli yksi kansallissanoittajistamme, mutta hän ei paljon rockin saralla operoinut. Nyt lauluilla flirttaillaan vähän siihenkin suuntaan, kiitos säveltäjä Jussi Rasinkankaan, joka on pukenut kymmenen Salmelta jäänyttä sanoitusta sävelmiksi.
Osan biiseistä voisi sujuvasti kuulla iskelmäradiossa, mm. Sanin Rakastuin basistiin ja Pekka Tiilikaisen Onnentähti menisivät täydestä. Samoin Jyrki Linnankiven Nahkarotsi; mies on astunut uskaliaasti ulos Jyrki 69 -hahmostaan ja vaihtanut kieltä ja tyylilajia.
Freemanin Kulkurin kengät istuu hyvin hänen ohjelmistoonsa, samoin Ahneus on hyve sopii oivasti Palefacen tulkittavaksi, vaikka ei hiphopia olekaan. Rillutellen rallatellen on sinänsä toimiva perushumputtelusanoitus, mutta Jere Ijäksen ilmaisukykyinen samettiääni tuntuu menevän siinä vähän hukkaan. Levyn varsinainen yllätys on AP Sarjannon laulama Orleansin neitsyt: kansanlaulunomaisen esityksen sanoitus menee pitkälle historiaan, josta nähdään yhteyksiä nykyhetkeen.
Sekalaista seurakuntaa siis, mutta yleisilme kääntyy positiivisen puolelle. Lauluilla ei ole tuttuuden taakkaa harteillaan − nyt ei puhuta varsinaisesta tribuuttilevystä, pikemminkin näytteistä sanoittajamestarin laajasta tuotannosta.