Levyarvio: Suuntana stadionit – Thrice on kehittynyt vuosien mittaan suureksi rockyhtyeeksi

Thrice
Palms
Epitaph

2018 on kalifornialaiselle Thricelle tasalukujen vuosi: perustamisestaan 20 vuotta ja kymmenes albumi nyt linjoilla. Palms käynnistyy eräällä viime vuosien komeimmista anthemeista: toisinaan haastavassa mutta nyt höyhenenkevyenä kelluvassa 6/8-valssitahtilajissa etenevä Only Us sisältää trendikkäästi jopa synthwave-viboja, mutta modernista tuotannosta huolimatta (tai sen ansiosta) kappale kantaa korkealle ja melodia nostaa ihokarvoja. 2010-luvun Thrice on kuin stadioneille tehty.

Monia muitakin napakymppejä on levylle sisällytetty. Hitaasti rouhiva The Dark on sanalla sanoen iso ja videolohkaisu The Grey viehättää ysäriviboillaan ja post-hardcore-muistumillaan.

Palmsin tuotanto on kaiutettua, kivitalon kokoista ja kollaasimaista. Rummut paukkuvat suureellisina ja kielisoittimet muodostavat enemmän vallia kuin takertuvat yksityiskohtiin. Syntikat ja pianot nostavat tuotannon kompleksisemmalle tasolle. Yhdistävänä tekijänä leijuu Dustin Kensruen upea, korkeuksiin nouseva ja yleviin melodioihin taipuva ääni, jollaisista suuret rock-yhtyeet on tehty.

Palms on hyvää tekevä ja genrerajoja välttelevä rock-albumi, jonka kaltaisia ei joka päivä tule vastaan.