Thrice on aina seurannut trendejä. Debyytti Identity Crisisilla (2000) hyödynnettiin nu metalin soft/loud-dynamiikkaa, The Artist In The Ambulancella (2003) ratsastettiin The Usedin tyylisen screamon aallonharjalla ja uudella Horizons / Eastilla seurataan näennäisesti Quicksandin, Failuren ja Deftonesin viime vuosien materiaalin jalanjäljissä.
David Bowien kameleonttimaisuuden sijaan Thricen poukkoilu on aina vaikuttanut enemmän debyyttialbumin nimen mukaiselta identiteettikriisiltä. Vaikka Horizons / Eastinkin soundissa on löydettävissä yhtymäkohtia esimerkiksi edellä mainittujen artistien levyihin, rakentuvat sen entistä orgaanisemmat keskitempoiset biisit kuitenkin ensisilmäystä omaperäisemmillä ja monimutkaisemmilla tavoilla.
Thrice rakensi itselleen oman studion, jotta voisi työstää albumia pandemiasta huolimatta. Moninkertaistunut studioaika näkyy. Kertsejä ja tarttumapintaa on tuttuun tapaan, mutta Horizons / Eastin biiseissä on enemmän kolmiuloitteisuutta kuin Thriceltä ollaan totuttu odottamaan. Lisää on tiedossa, sillä levyn kymmenen biisin lisäksi sessioissa työstettiin myös kymmentä muuta Horizons / West -nimistä jatkoa varten.
