Levyarvio: Sydän sykkii ja häntä heiluu – Kissa kierrättää härskisti rockin tuttuja aineksia

Kissa
Vaarallinen bändi
Svart

Varhaisen heavy metalin estetiikasta ammentava kansikuva aiheuttaa väristyksiä. Kitaristi-laulaja Günter Kiviojan sooloprojektin myötä syntynyt yhtye Kissa kierrättää härskisti rockin tuttuja aineksia. Liikkeellä ollaan lunkilla asenteella, kuten jo albumin käynnistävä ZZ Top -henkinen Rock’n’roll sotilas todistaa. Nimibiisi Vaarallinen bändi ja alussa ärjäisevä Tiikerirock luottavat stoner rockin haara-asennosta säteilevään energiaan.

Vaikka kappaleet noudattavat pääosin rock-kliseiden käsikirjaa, löytyy myös oivia pop-koukkuja. Söötti Teiniunelma sekä glamin elementteihin nojaava Mikset sä huomaa mua ravitsevat romantiikannälkäistä sielua. Levyn kiistattomana hämmentäjänä toimii kaunis päätösbiisi Unissapuhuja, jossa diskopoljento sulautuu lopuksi riipivään kitarointiin.

Ylettömän musiikillisen päsmäröinnin sijasta omaperäisyyttä luovat kiinnostavasti yhdistellyt ainesosat. Avaruudellinen synamaalailu istuu tyyliin kuin nyrkki otsaan. Näppärät riffitkin toimivat, kuin myös naiivit lyriikat sekä huudahdukset. Rock-ironia on kaiken kaikkiaan vaikea laji. Kissan tapauksessa huumoria löytyy paljon, mutta se uppoaa musiikkiin kivuttomasti.

Me halutaan herättää ihmisissä intoa, iloa ja riemunkiljahduksia.

Musiikkigenren määrittely on ankeaa puuhaa. Millaisista jutuista Kissa on ammentanut soundiin inspiraatiota, Günter Kivioja?
– Samaa mieltä. Inspistä tulee napattua laajaltakin spektriltä, mutta silti johdonmukaisesti, ettei tule sillisalaattia. Muhun vetoaa musassa kiinnostavat sovitukselliset yksityiskohdat, oivaltavat koukut, joku tietty soundi tai fiilis. Myös yksittäiset yllättävät pienet vivahteet, joita ei välttis ekalla kuuntelulla edes huomaa. Joskus nämä tunnetilat, joku tietty kläppisaundi, asiayhteydestä tempaistu laini tai muutaman sekunnin melodianpätkä puhuttelee niin lujaa, että sen pohjalta intoutuu luomaan kokonaan oman kokonaisuuden. Ja ennen kuin huomaakaan, kasassa on kokonainen levyllinen biisejä ja Kissa on nostettu pöydälle.

Lyriikat on tehty suomeksi. Miten kieli vaikuttaa säveltämiseen? Kuinka suomenkielisen tekstin saa svengaamaan oikealla tavalla?
– Suomalainen lauluperinne nojaa isosti tekstiin. Karkeasti yleistäen suomalaisessa musiikissa ennemmin tulkitaan tekstejä kuin käytetään laulua instrumenttina. Mä koen, että jos teksti on ehdoton ja kokonaisuus luodaan se edellä, jää vähemmän tilaa leikkiä omalla äänellä. Tekstin oikeanlainen rytmitys ja melodian kuljetus tekee tekstistä svengaavan. Kieltä voi rohkeasti venyttää ja taivuttaa niin, että se istuu hyvin musiikilliseen kokonaisuuteen. Mulla on yleensä pitkälle mietitty sävellys, melodia, teema ja laulun rytmitys ennen kuin alan viimeistelemään itse tekstiä. Niin, ja musta on tosi hauskaa värittää tekstejä leikkisyydellä ja vieraskielisillä sanoilla.

Millaisia elämyksiä bändi haluaa välittää kuulijoille?
– Me halutaan herättää ihmisissä intoa, iloa ja riemunkiljahduksia. Tässä ei yritetä keksiä pyörää uudelleen, vaan tehdään hyvää ja hauskaa musaa, joka kumpuaa silkasta ilosta ja raa’asta voimasta. Kuulija voi paeta hetkeksi huoliaan ja vaan ”scream and shout and have a good time”. Tästä huolimatta tänne ei olla tultu roiskimaan, vaan kaikki ratkaisut on loppuun asti harkittuja. Kissa on moniaistinen kokemus. Sen lisäksi että musa on hyvää, niin me näytetään hiton hyvältä lavalla. Toivottavasti jengi pääsee pian keikoille! Sydän sykkii ja häntä heiluu.️

Teksti: Virpi Suomi