Tammela Tampereella on viihtyisä kaupunginosa ja ansaitsee laulajansa. Sellaisiksi tarjoutuvat aviopari Jaani ja Annaleena Haapasalo yhtyeineen. Tosin ainakaan tämän kolmosalbumin moniin suuntiin kurkottavat kappaleet eivät tunnu ankkuroituvan mihinkään sen tarkemmin määriteltyyn paikkaan kuin ehkä Suomeen vuonna 2021.
Kunnianhimoa Tammela 33100:lta ei puutu. Yhtye tunnustaa itsekin tehneensä albumin, joka tarjoaa jokaiselle jotakin tai ei mitään kenellekään. Käytännössä tämä tarkoittaa melko linjatonta seikkailua folkrockin, suomirockin, kevytprogeilun ja isojen orkestraatioiden maailmoissa. Vastaavasti tekstit yltävät kevyestä modernin ahdistuksen satirisoinnista koskettavampiin tunnelmakuviin. Vielä lisävariaatiota levylle tuo Haapasalojen vuorottelu vokalisteina.
Siitä juontuu myös albumin selvin jakolinja: Annaleenan laulamat herkemmät teokset osuvat kauttaltaan paremmin kuin Jaanin tulkitsema suomirokkailu tai väkinäinen progedraama.
Tammela 33100:aa luonnehtiikin levyn tarttuvimman, jos kohta myös ärsyttävimmän kappaleen nimi: Je suis mitä tahansa. Yhtyeellä on potentiaalia ja isotkin sovitukset pystytään klaaraamaan ammattitaitoisesti, mutta pelisilmää ja fokusta puuttuu.