Levyarvio: Taksia ajavan urkumestarin kaihoisat ravintolasoundit – Etiopialaisen Hailu Mergian soitossa on ajatonta tietoisuutta

Hailu Mergia And The Walias Band
Tezeta
Awesome Tapes From Africa

Länsimaissa kuuluisuuteen noussut Mulatu Astatke ei suinkaan ole Etiopian ainoa huippumuusikko. Yhtä kova on 80-luvulla USA:han loikannut ja nykyään Washington DC:ssä taksia ajava urkuri Hailu Mergia, joka Walias Bandillaan tarjosi 70-luvulla Addis Abeban Hilton-hotellissa pakopaikan hirmuhallinnolta, olosuhteiden pakosta instrumentaalimusiikilla. Tezeta tarkoittaa kaihoisaa muisteloa ja sitä tässä riittää. Mitä hienoimmalla tavalla, on syytä painottaa.

Alun perin vuonna 1975 keikkojen välissä levytetyllä kasetilla, joka nyt on julkaistu laajemmin muissa formaateissa, kuulee miten nerokkaasti trad-melodiat ja -rytmit osattiin pukea silloin moderneihin vaikutteisiin. Hellyttävän smoothisti rauhoittava ravintolasoundi vain lisää virityksen pikanttiutta. Kinourku kujertaa koukeroisesti, huilu huokailee lyyrisesti ja kitara punoo coolia jazzia. Polyrytmisesti funkahtavissa rytmeissä ja bluesahtavissa torviarreissa voi bongata Memphis-soulia, syvää bluesia ja roots reggaeta, mutta perimmäisenä hehkuu ikiaikainen, voisi melkein sanoa faaraoiden aikaan yltävä, afrikkalainen mystiikka. Se säätää homman niin, ettei tällä musiikilla tunnu olevan alkua tai loppua. Se tulee jostain ajattomasta tietoisuudesta, jossa on omat lakinsa.