”Missä mun fucking boring normal life”, kysyy Vesta – poptaiturin kakkoslevyllä aurinko paistaa synkkien pilvien takana

Arvio julkaistu Soundissa 3/2022.
Kirjoittanut: Mirko Siikaluoma.

Arvio

Vesta
Uskon tulevaan
Etenee/Warner

Vesta onnistui lyömään itsensä läpi siihen taiteellisesti kunnianhimoisen, mutta valtavirtaystävällisen popin tyhjiöön, jonka PMMP jätti jälkeensä lopettaessaan. Vuoden 2018 debyytti Lohtulauseita esitteli suurelle yleisölle Vestan laulajana, joka Sun kadulla onnistui ajattomasti sanoittamaan milleniaalien kipuilut ja väläytti outoa puoltaan Vestallicalla.

Odotus on ollut faneille takuulla pitkä, etenkin kun sen ensimmäisen singlen Valonsäteet julkaisusta on lähes kaksi vuotta, mutta Uskon tulevaan ei petä useimpien odotuksia. Suurimmaksi osaksi Vesta Burmanin itsensä ja Matti Ahopellon tuottama albumi on tarttuva, rohkea ja kokeileva, mutta dramaattisempi (Vähän aikaa) ja kontrasteiltaan räikeämpi kuin edeltäjänsä.

Kesäwaun elektronisessa eteerisyydessä on kaikuja Björkistä, kun taas Periodi yltää jopa Bond-tunnarimaiseen dramaattisuuteen. Vesta ottaa toisella albumillaan harkittuja askelia myös kansainvälisesti trendikkään hyperpopin suuntaan, tästä hyvänä esimerkkinä toimii etenkin Kotiosoite ja Coolrnb, joilla korostetusti esillä oleva autotune on kuin siirappia.

Hieman jännittynyt ja raskas pohjavire kantaa läpi albumin, mutta pohjimmiltaan Uskon tulevaan on optimistinen levy, kuten sen nimi antaa ymmärtää.

Coolrnb:n keskeiseksi lauseeksi nouseva ”Missä mun fucking boring normal life” herättää miettimään paitsi valokeilaan nousseen artistin paineita, mutta myös valitettavan ajankohtaista tunnetta, kuinka historialliset tapahtumat riepottelevat itse kunkin elämää.

Albumin loppupuolen nimikkobiisi ja Kaikki muuttuu ottavat vahvasti kantaa ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Kappaleiden sanomaa ei pysty sivuuttamaan, etenkään kun Vesta vyöryttää ilmastoahdistuksen vuoksi enemmän tekoja ja vähemmän puhetta vaativat Biolapset kertomaan asian itse: ”Kato luontoo, luonto katoo.” Tämän suoremmin ilmastoahdistusta ei ole suomalaisessa musiikissa aiemmin puettu sanoiksi.

Hieman jännittynyt ja raskas pohjavire kantaa läpi albumin, mutta pohjimmiltaan Uskon tulevaan on optimistinen levy, kuten sen nimi antaa ymmärtää. Raskaista ajoista huolimatta pilvien takaa on odotettavissa auringon pilkettä ja lupaus keväästä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa