Roll!
Soul ’n’ Roll Jubilee -levyn voisi kuitata Jo’ Buddyn suosimalla yhden sanan analyysillä, nautinnollisella äännähdyksellä ja kuunteluun tai omaan musisointiin yllyttävällä hihkaisulla. Koska sana on jo otsikossa aseteltu yhteyksiinsä, otan monisanaisemman ja informatiivisemman vastuun ja kerron, miksi levytys minusta rullaa niin suurenmoisen vetävästi.
Ensinnäkin Sami ”Kanttori” Niemisen saaminen mukaan diiliin vahvistamaan peruskaksikon rytmillistä suvereniteettia sekä asettumaan omaksi svengillä rikastetuksi Hammond-elementikseen sävyttää soittoa ja sovituksia kirotun hyvin. Mehevässä kerroskaakussa ovat ylin ja alin kerros, marenki ja paistopohja, Niemisen luksussoundeilla liukuvia instrumentaaleja, joihin rumputahti ja kitarasoolot solahtavat takeltelematta.
Toisekseen Jo’ Buddyn mittavasta bluesaihioiden laarista ovat löytyneet pistämättömän tyylitajuiset rytmin ja bluesin avainkikat ja -kicksit jalostettaviksi levytykseen. Kompit kulkevat lennokkaan kevyesti mutta ehdottoman tarkasti. Särmikäs maanläheisyys ja hallittu huojunta tulevat lauluäänen purevuudesta sekä kitarakuvioiden suorasukaisesta varioinnista. Ylellisten urkuosuuksien ohella trumpetti ja tenorifoni saavat kumpikin yhden kappaleen terästettäväkseen. Tätä on sielukas roll!