Levyarvio: Tatsi on skarppi, nälkäinen ja energinen – Teutooni-thrashin legenda on tarttuvampi kuin 30 vuoteen

Sodom
Genesis XIX
SPV

Teutooni-thrashin suuruus ei ole vuosien saatossa laimentunut, mutta nyt hommassa on ainekset uljauteen. Bändi palailee klassikkolevy Agent Orangen (1989) meininkiin, mihin pari pitkäsoittoa pohjustanutta ep:tä jo viittasikin – sen lisäksi, että päämies Tom Angelripperin aisaparina on jälleen suuruuden vuosien kitaristi Frank Blackfire. Tämä kuuluu riffeissä ja sovituksissa ilahduttavalla tavalla, freesisti ja ilman nostalgisointia.

Sodom ei ole ikinä liiemmin löysäillyt, ellei rockaavaa Better Off Deadia (1990) moiseksi lasketa. Silti se ei ole saanut hommaansa Genesis XIX:llä jälleen ilmenevää tarttuvuutta 30 vuoteen. Riffeissä on tekemisen meininkiä ja homma rullaa esimerkillisesti. Ote on vuosien takaista modernimpi, mutta iskevyydessäänkin kiitettävän orgaaninen. Hiki ja vääntö kuuluu soitossa, ja tatsi on skarppi, nälkäinen ja energinen.

Makuasia on, kuinka tarpeellisia esimerkiksi blast beatit ovat bändin muutenkin ronskissa ulosannissa. Kohdakkoin kappaleiden muotoa on ruuvattu turhaan tiukemmaksi kuin tarve on, ja se heikentää osin materiaalin iskevyyttä. Levyn keskivaiheilla on silti erittäin toimiva biisinelikko ja onhan albumi kokonaisuutena varsin väkevä.