Kristin Hershin ja Tanya Donellyn jo 80-luvun alkupuolella perustama Throwing Muses on aina ollut yksi amerikkalaisen indien tinkimättömimpiä bändejä. Donellyn siirryttyä The Breedersin kautta Belly-yhtyeeseensä ja soolouralle Throwing Muses jäi kokonaan Hershin johdettavaksi.
Lauluntekijänä herkempään ja popimpaan Tanya Donellyyn verrattuna kymmenen sooloalbumiakin julkaissut Kristin Hersh on yhä yllätyksellisen särmikäs ja riitasointuinenkin artisti. Aurinkoa Sun Racketillä ei juuri tapaa, mutta meteliä ja haastavuutta senkin edestä. Pitkään mielenterveysongelmien kanssa painineen Hershin pääosin lyhytkestoisten biisien kulmikkuus ja rujon Dark Bluen tapauksessa soittimen väärinkäyttöä lähestyvä kitarointi on houkutus tulkita mittavan luovuuden ohella seuraukseksi alentuneesta keskittymiskyvystä.
Arvaamattomuuden leimaama Sun Racket ei ole perinteisillä mittareilla punnittuna kaunis albumi. Biiseistä pilkahteleva melodisuus naamioituu Hershin ja pitkäaikaisen rytmikaksikkonsa kompaktina vaanivan soiton karuuteen, jota laulu kaikin tavoin tukee.
Vaikka Sun Racket on jo kymmenes Throwing Muses -albumi, niin bändin levyn huomaa edelleen asettavansa soittimeen tavallista jännittyneempänä.