Kun erityisesti raskaamman musiikin piireissä tunnetun hollantilaislaulajan progemetalliyhtye Vuurin pyörittäminen alkoi käydä raskaaksi niin henkisesti kuin taloudellisesti ja samaan aikaan parisuhde ajautui kriisiin, vetäytyi Anneke kitaran ja alkeellisen äänityslaitteiston kanssa mökkiin keskelle korpea purkamaan tuntojaan. Lopputuloksena syntyi akustinen ja folkahtava voimaantumislevy, jota on kuorrutettu muun muassa erilaisilla perkussioilla, torvilla ja jousisoittimilla.
Kun ottaa huomioon, mistä lähtökohdista kappaleet ovat syntyneet, luulisi niiden menevän paljon enemmän kuulijan ihon alle, mutta harmillisen harvassa ovat ne, jotka niin oikeasti tekevät. Kappaleiden taso vaihtelee oikeasti tunteikkaista ja kauniista (Agape) aina sympaattisella tavalla simppelien ja hölmöjen (I Saw A Car) kautta unettavaan huttuun (Losing You).
Keskiössä on tietenkin upeaäänisen Anneken tarvittaessa joko keijumaisen heleästi tai ponnekkaasti kajahtava laulu. Levyn iskevyyden määritteleekin pitkälti se, miten paljon laulajan ääni omia reseptoreita kutkuttelee.
Heikompia hetkiä lukuun ottamatta levy on varsin nautittava ja vähintäänkin piristävä tasonnosto vaikkapa juuri Vuuriin verrattuna.
