Necroscape on Mike Pattonin ja Anthony Paterasin tētēman toinen pitkäsoitto. Uudella albumilla joukkoon ovat liittyneet myös viulisti Erkki Veltheim ja rumpali Will Guthrie. Vaikka tētēma perustuukin Paterasin sävellyksiin, luuppeihin ja äänikollaaseihin, kuulostaa jokainen Pattonin projekti kuitenkin aina tunnistettavimmin Pattonilta. Kaappasihan mies The Dillinger Escape Planinkin täysin omiin tarkoituksiinsa Irony Is A Dead Scenella (2002).
Paterasin hallitun kaoottinen äänisuunnittelu on paikoin kiinnostavaa ja aina huolella rakennettua, mutta Necroscapen onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu silti lopulta lähinnä Pattonin panoksesta. Toisin kuin The Dillinger Escape Planin kanssa, ei Patton tällä kertaa ole onnistunut löytämään reittiä Paterasin biisien ytimeen.
Pattonin aiempien bändien ja projektien haamut kummittelevat Necroscapella aivan liikaa. Varsinkin Mr. Bunglen Disco Volantelta lainataan turhan moneen otteeseen. Jos Mr. Bunglen villin vaihteleva musiikki perustui ennakkoluulottomaan kokeiluun, ei Necroscapelta löydy mitään, mitä Patton ei jo olisi kokeillut. Tunnelmasta toiseen poukkoilusta jääkin vaaran tunteen sijaan lähinnä vanhan kertauksen olo.