Undergroundissa suhisee. Pari tamperelaista friikkiryhmää löivät hynttyyt yhteen ja siitä syntyi tämä albumi. Noin 35 minuuttia lähinnä free jazzin pohjalta lähtevää, mutta myös kokeellisen rockin ja reggaen/dubin sekä lattarin ja ehkä afrikkalaisenkin musiikin puolelle livahtavaa musisointia.
Kiinnostaisi tietää, kuinka pitkälti tämä on improvisaatiota, vaikka ainakin maukkaat puhallinlinjat kuulostavatkin sävelletyiltä. Niissä on selkeä etiojazzin tuntu ja myös Charles Mingusin mieleen tuovaa eläväistä rakenteellista ajattelua. Helppo tätä ei missään nimessä ole kategorioida. Toki on pläkkiselvää, että tämä musiikki on syntynyt siitä parhaasta syystä eli luomisen ja itsensä ilmaisemisen pakosta.
Kollektiivin sointiajattelu puhuttelee. Soundi on lämmin ja hengittää hienosti, kaiken huipuksi se taitaa olla likimain täysin akustinen, vaikkei sitä välttämättä heti tiedosta. Runsaiden perkussioiden ja kontrabasson groove innostaa. Sekin tuntuu mukavalta, että peliä ei pelata erikoisuuden tavoittelemiseksi, vaan monenlaista musiikillista tarttumapintaa tarjotaan. Soitto on niin kollektiivista, että soolot jäävät hyvin vähiin. Se on tässä tapauksessa pieni miinus, sillä ne harvat mitä kuullaan (tenori ja trumpetti wah-wahilla), pitävät hyvin kutinsa. Sillä tasolla ehdottomasti ollaan, että jatkoon kannattaa panostaa.