Heta Bilaletdin on tunnettu muun muassa kokeellis-yhtyeistä Myttys ja Olimpia Splendid. Nauhoi on hänen ensimmäinen julkaisunsa omillaan, mutta hänen tuotantoaan tunteville soundi on varmasti tuttua: rohisevia aavesyntikoita, peltistä kitararojua, onomatopoeettiseksi abstrahoituvaa laulua.
Tyylillinen yläotsikko lienee dub, joskin se on tässä vain viitteenä. Poljento on kyllä upottavaa ja kaiku särähtelee märästi, mutta niiden päällä tapahtuva ääni asettuu siihen leikkisän leikekuvakollaasihulinan ekologiseen lokeroon, josta julkaisija Fonal on vuosien saatossa tunnettu.
Oikosulkuun meneviä piirilevyjä, modattuja meluleluja, pieniä puulaatikkomodulaareja vilkkuvine valoineen.
Nauhoin kuumottavien äänien seasta löytyy paljon outoja, kiinnostavia melodioita (Anaksa, Sadepilvi (biisin nimi on pelkkä sadepilviemoji, miksipä ei!), Piloka), mutta albumin loputon, hidas dubpyörre tuntuu jo liiankin massiiviselta.
Loppupuolen kappaleet Varjoi ja Krookus kuitenkin virkistävät, koska ne kuulostavat melkein dungeon synthiltä, siis eeppiseltä larppiambientilta.
Silti, jos osaat ajatella levyn, jossa Visible Cloaksin näytönsäästäjäambient kuvitellaan uudelleen kesämökiltä löytyneillä vehkeillä, niin kannattaa tutustua!