Silentium on sitten käynyt pöllimässä uuden levynsä nimen valtio-omisteiselta kestävän kehityksen yhtiöltä. Onneksi levylle ei ole tarttunut minkäänlaista virkamiesmäisyyttä. Sen sijaan bändi on lähestynyt sekä sävellysettä sovitustyötä harvinaisella avarakatseisuudella.
Motivaa on turha vertailla bändin menneisiin töihin. Yhdentoista vuoden levytystauolla bändi ei ole kuitenkaan kokonaan katkaissut napanuoraansa, mutta vuodet ovat tuoneet mukanaan selvästi kokonaisvaltaisempaa lähestymistä musiikkiin. Bändi kunnostautuu etenkin sovitustyössä ja on panostanut kappaleiden rankojen ympärille loihdittuihin koristeellisiin ornamentteihin, joiden vaikutus on ilmeisen kuohkeuttava. Tyylillisesti yhtye on tänään monipuolisempi kuin koskaan, ja sävellykset tarjoilevat yllätyksiä, kun bändi ei etenekään ennustettavien kaavojen mukaisesti. Motiva on ladattu täyteen melankoliaa, joka löytää lohdullista sävyä sinfoniametallivivahteista. Silentium päästelee isosti niin kuin pitääkin, ja voisi ehkä päästellä isomminkin, mutta jo tällaisenaan Motiva on tasapainoinen ja vahva albumi.
Motivan äärellä on lopulta triviaalia pohtia, ovatko biisit hyviä vai huonoja. Levy iskee lujaa luihin ja ytimiin, ja silloin ennen kaikkea kappaleiden nostattamalla vahvalla tunnelatauksella on merkitystä.