SILENTIUM: Sufferion – Hamartia Of Prudence

Silentiumia on edellisillä levyillä verrattu mielellään My Dying Brideen, mutta nyt suoria vertailuita ei ole järkevää esittää. Toki Silentiumin menneisyys kuuluu uudellakin levyllä, mutta nyt yhtyeen kunnianhimo on tuonut uudentyyppistä luomisen tuskaa, jota voi pitää myös eräänlaisena kasvojen pesuna.

Silentium valmisteli uuden levynsä kovin tiukalla aikataululla, mutta lopputuloksesta sitä ei huomaa. Levyn konsepti on hyvin mielenkiintoinen. Kappaleiden väliin on kirjoitettu kuunnelman omainen tarina, joka liittyy sävellysten teksteihin. Kuunnelmapalojen äänimaisemat ovat niin ikään tarkkaan mietityn oloisia ja ne istuvat saumattomasti yhteen musiikin kanssa.

Silentium kutsui levynsä taiteelliseksi tuottajaksi Nightwishin Tuomas Holopaisen, koska sävellyksistä pääosin vastaava kosketinsoittaja Sami Boman halusi hyödyntää ulkopuolisen henkilön näkemystä kappaleiden viimeistelyssä. Kieltämättä tästä on ollut hyötyä. Boman toki on kekseliäs säveltäjä, ja Holopainen ei ilmeisesti ole puuttunut sävellysten perusrakenteisiin, mutta muutamista sointukuvioista ja melodioista voi asiaa mietittyään aistia Holopaiselle tunnusomaista juoheata teeman johdattelua. Kaiken kaikkiaan Bomanin sävellyksissä on tiettyä teatraalisuutta ja dramatiikkaa, joka ei sinänsä kaipaakaan kohennusta.

Toinen vieraileva tähti levyllä on Lullacryn entinen vokalisti Tanya, joka huolehtii Maija Turusen tilalla naislaulusta. Jännää, että Tanya osoittautuu varsin monipuoliseksi laulajattareksi. Siinä, missä hän Lullacryn riveissä karjui kovemmakin sällit kumoon, Silentiumin levyllä hänestä paljastuu yllättävää herkkyyttä.

Silentium on ylpeästi ja onnistuneesti eteenpäin pyrkivä yhtye. Sufferion – Hamartia Of Prudencen kaltainen haaste olisi helposti jäänyt monelta muulta ryhmältä touteuttamatta. Vaikka ajatus musiikin ja kuunnelman sitomisesta yhteen ei olekaan järin omaperäinen, on bändi selvästi pohtinut toteutustavan viimeistä piirtoa myöten kuntoon.