Testament-kitaristi Eric Petersonin black metal -projekti Dragonlordin toista albumia tehtiin lähes kolmetoista vuotta. Nyt Dominion on lopultakin saatu valmiiksi – ja se kuulostaa ilmestyessään vähintään sen 13 vuotta ajastaan jääneeltä. Dragonlordin päivänselvät esikuvat, goottilaisen kauhublackin tienraivaaja Cradle Of Filth, mustan metallin sinfonisen paisuttelun mestari Dimmu Borgir ja taiteellisista kosketinmaisemista mieleen tuleva Emperor, ovat kärsineet inflaation. Bändit ovat kaikki genrensä virstanpylväitä, mutta nykyään pikemminkin yhden ikäpolven nostalgiasuosion voimin kiertäviä, parhaat päivänsä nähneitä genreikoneja kuin relevantteja artisteja. Niiden peesailu ei ole hyvä juttu enää vuonna 2018.
Albumi ei ole huono, samaa tavaraa vain on kuultu viimeisten 20 vuoden aikana liikaa. Turhan kauan vatvotun, 1990 lukulaisen muotokielensä napanuoraan hirttäytyneen Dominionin myötä Dragonlordin tuomio on karu: se on kokonaan tunnetummassa bändissä vaikuttavan tekijänsä kuriositeettiarvoon nojaava isompiensa perässä taaplaaja, jolla ei musiikillisesti ole tunnelmallisia kiipparijippoja lukuun ottamatta paljoakaan omaa tarjottavaa.