25 vuotta sitten perustettu The Milestones julkaisee vasta viidennen levynsä, pelkästään vinyylinä ja digitaalisessa formaatissa. Valmistaako kukaan enää cd-levyjä? Ostaisin.
Junakompilla käynnistyvä Lonesome Train pistää heti aluksi vibaa punttiin ja takatukan liehumaan. Kolmas The Way To The Great Unknown yllättää tompettymäisellä country-otteellaan. Sitten iskee viides: Madness & Delight, jonka Chris Isaakilta ”pöllitty” kitaratyylittely saa ällistymään. Pojat rohkenevat siis säveltää monipuolistakin materiaalia? Mainiota! Loput kappaleet ovat kelpoja rokettirolleja tai akustisvoittoisia slovareita.
Vokalisti Olli laulaa paremmin kuin Hevisauruksessa, persoonallisen kireän käheästi, mutta huuliharpun puhkumista pitäisi vähän skarpata. Ihailen kitaristien Markon ja Tomin kykyä luoda jänniä kudelmia, joissa ei suotta mennä kaverin tontille, mutta pelataan hienosti yhteen.
Levyn kirsikkana on ihana Fabulettes-taustatrio, joka laulaa ikävä kyllä vain neljällä kappaleella. Olisin mieluusti kuullut heidän suloista seireenikutsuaan enemmänkin. Levyllä on selvästi uusia sävyjä ja ideoita, joten eteenpäin on menty. Suosittelen.
