Olen kovin viehtynyt sellaisesta ajatuksesta, että on olemassa viiden tähden kahden tähden levyjä. Tarkoitan tällä levyjä, joiden visio ja toteutus toimivat täysin suvereenilla tavalla, mutta itse kokemus jää haljuksi. Hayden Thorpen uusi levy on mahtava esimerkki tällaisesta levystä.
Wild Beasts -yhtyeen laulajana tunnetuksi tullut ja kontratenori-äänellään mielipiteitä jakava Thorpe on löytänyt yhdessä levyn tuottaneiden Richard Formbyn ja Bullion-aliaksella paremmin tunnetun Nathan Jenkinsin kanssa paikan, jossa hänen on helppo loistaa. Levy soi modernin elektronisen musiikin sykkeellä, mutta kuitenkin viittelöiden tämän tästä 1980- ja 1990-lukujen taitteen aikuispop-musiikkiin. Levyn soundi on upea, voisin sanoa sitä jopa virheettömäksi.
Siinä se ongelma tulikin. Albumilta puuttuvat konfliktit. Thorpe ei laulajana juuri venytä tekemisensä tulkintansa rajoja ja musiikki palvelee jatkuvasti nimenomaan Thorpen eittämättä kaunista ääntä. Vaikka levy on taiten tehty, ja sen vuoksi sitä kuuntelee hyvinkin mielellään, levyn tunnepuolen staattinen vire, jonkinlainen valaistunut tyyneys tekee kokonaisuudesta tylsän. Turvamusiikkina levy lienisi ainakin itselleni erinomaista kuunneltavaa, vaikka taiteellisesti jää paljon toivomisen varaa.