Levyarvio: Villi ja seikkailunhaluinen mutta myös helposti lähestyttävä jazz-levy – OK:KO ammentaa perinteestä

OK:KO
Liesu
We Jazz

Rumpali Okko Saastamoisen luotsaama OK:KO julkaisee kolmannen levynsä. Liesulla musisoivat Saastamoisen lisäksi saksofonisti Jarno Tikka, pianisti Toomas Keski-Säntti ja basisti Mikael Saastamoinen. Ryhmä on raivannut tiensä muutamassa vuodessa kotimaisen jazzin kärkeen ja ovet ulkomaille alkavat nyt aueta.

Liesun kaltaisen levyn kanssa kehtaa lähestyä maailman ykkösklubeja ja -tapahtumia.

Avauskappale Animan modaalisesta tunnelmoinnista tulee mieleen John Coltranen ja Wayne Shorterin kaltaiset legendat. Muutoinkin yhtyeen soinnissa kuuluu aiempaa enemmän afroamerikkalaisen jazzin laaja perintö. Liesulla huomionarvoisia ovat Saastamoisen pelkistetyt, mutta viekkaat rumpukompit. Rieju nilkuttaa eteenpäin ties mitä, vuoroin kiihtyvää ja hidastuvaa erikoistahtilajia purkautuen välillä rytmisesti tihentyviin lopukkeisiin. Toinen rytmi-ilottelu Vanhatie funkkaa omaperäisellä mutta varmalla näkemyksellä. Pianisti Toomas Keski-Säntti saa fonisti Tikan ohella paljon soolotilaa. Kansanlaulumainen Arvo ammentaa sieltä, mistä suomalaisten yhtyeiden kannattaa ammentaa: ”Omasta perinteestämme.” Liesu on villi ja seikkailunhaluinen, mutta kuitenkin helposti lähestyttävä levy. Se osoittaa, että yhtye on juurtunut vankasti modernin, akustisen bändijazzin perinteeseen, mutta sen otteissa on nykyaikaista selkeyttä.