Kuoron hartaan ja seesteisen henkäilyn alustama Sisterworld on ristiriitojen repimä levy, jonka kauneimmat hetket ailahtelevat tiheästi kaihoisuuden, täyttymyksen ja epätoivon sekavassa aallokossa. Sen painavimmat hetket eivät ole poikkeuksetta niitä äänekkäimpiä: ”I found her with my scissor”, Angus Andrew avaa levyn ensimmäisen kohtauksen, joka on hyytävän terävä näyte omituisen yhtyeen muoto-opista.
Kaksi vuotta sitten Tavastialla Liars tempoili neuroottisesti Liars-levynsä (2007) hengessä. Esitys puolsi onnistunutta yritystä vahvistaa uudelleen garage- ja punk-estetiikan roolia musiikissa; raaka runttaus oli illan sääntö. Tämä muoto on säilynyt Sisterworldilla mutta laajentunut kattamaan Drum’s Not Deadin (2006) kolkot teolliset kirjailut, ja musiikin väritys on samansuuntaisesti rikastunut.
Trio on uransa alusta asti luottanut aavemaiseen messuamisen hypnoottiseen voimaan, joka velloo läpi hylkiöiden ja yksinäisten eristäytymistä luovivan Sisterworldin. Koska albumin energia on tukahdutettua ja vain ajoittain äänekkäästi purkautuvaa unetonta laahaamista, tyylin virtaviivaistuminen tekee Liarsin kummallisesta maailmasta moniulotteisemman joskin esitystavaltaan selväpiirteisemmän.
