Tämä albumi on toissijaisesti musiikkia ja ensisijaisesti tunnelmaa. Älkää käsittäkö väärin, Electric Cables ei ole ambienthuminaa, vaan rakenteeltaan ja sovituksiltaan hyvinkin perinteisistä lauluista koostuva kitarapoplevy. Mutta albumin laittaminen soimaan tuntuu samalta kuin kelluisi upottavassa ja mukavasti keinuvassa vesisängyssä. Muistattehan vielä ne menneisyyden ylellisyystuotteet?
Monet parhaista Teenage Fanclub -lauluista (Time Stops, December, Sparky’s Dream ja niin edelleen) tehnyt Gerald Love on ilmeisesti turhautunut pääbändinsä verkkaiseen julkaisutahtiin. Electric Cables on Loven ensimmäinen soololevy ja se on juuri niin hyvä kuin odottaa saattaa. Täydellisen kaunista, suloisen haikeaa ja teeskentelemätöntä popmusiikkia, joka vuodenajaksi muutettuna olisi lämmin elokuun yö. Geraldin alleviivaamaton ja hento laulutyyli, kauniit melodiat, helisevät kitarat ja verkkaisesti etenevät sävellykset tuntuvat heti kotoisilta. Monia melodioita kuljettaa tunnelmaan hienosti istuva huilu.
En halua nostaa yhtään raitaa ylitse muiden albumin lähes pyhän yhtenäisestä jatkumosta, sillä laulut eivät kerjää huomiota vaan valtaavat huoneen kuin huomaamatta. Toki levyllä on muita väkevämpiä hetkiä, mutta tee itsellesi palvelus ja löydä ne itse.