Lisa Ekdahl on kuulunut reilun vuosikymmenen ajan ruotsalaisten lauluntekijä-laulajattarien eliittiin. Pärlor av glas -albumilla Ekdahl luottaa jälleen tavaramerkiksi muodostuneeseen ilmaisunsa keveyteen, jonka voi kokea niin virkistävänä persoonallisuutena kuin rasitteenakin.
Pärlor av glas on pohjimmiltaan kuin akustishenkinen folkpoplevy Ekdahlin äänen soidessa hauraimmillaan harsoisen ilmavana. Hetkittäin tuntuu kuin hän haluaisi keimailla tulkintojensa lapsekkuutta hipovalla tyttömäisyydellä sen sijaan, että suostuisi tunnustautumaan aikuiseksi naiseksi. Ja vaikka albumin intiimi äänitys tuo laulun lähelle kuulijan korvaa, niin Ekdahlin sanat ovat paikoin vaarassa jäädä salaisuuksiksi.
Pärlor av glas on herkkä albumi, joka on kaikella todennäköisyydellä soitettu istualtaan ja jonka optimaalinen kuunteluasento on vaakasuora. Näin siitä huolimatta, että avausraita Vraket teeskentelee pirteyttä kättentaputuksillaan ja Uppe bland träden hivuttaa sovitukseensa laimennettua Tom Waits -rosoa.
