LIVE: V

Niin siinä sitten ilmeisesti käy, että maailmalla jo 12 miljoonaa kappaletta myynyt Throwing Copper (1994) taitaa jäädä Liven uran zeniitiksi paitsi kaupallisessa, myös taiteellisessa mielessä. Tuon albumin aikaan solisti Ed Kowalczyk oli 22-vuotias kunnianhimoa uhkuva lauluntekijä, joka vakuutteli näillä sivuilla, että "halu tehdä kovaäänistä musiikkia on elänyt sisällämme aivan alusta asti." (Soundi 7/95). Vuonna 1997 samaa kangasta kutonut Secret Samadhi tarjosi vielä hyviä hetkiä, mutta sitten alkoi sekä kesyyntyminen että alamäki.
Näinä päivinä Live joko yrittää avartaa horisonttiaan liikaa tai on simppelisti hukassa. Napakasti nimetyn viidennen albumin kohdalla sekaannus alkaa kansikuvasta, jossa tämä kohta 15 vuotta kasassa pysynyt kvartetti näyttää lähinnä Anton Corbijnin fotaamalta Metallicalta. Aikanaan voitokkaan jälkigrungeisen klangin sekaan on sotkettu hölmöjä syntikoita, siirappijousia, säälittäviä looppeja ja ankeita hip hop -viittauksia, eikä asennetta ole sitäkään vähää kuin vuoden 1999 The Distance To Here -kiekolla. Kiinnostavia kappaleita ovat vain vittumaisen tekstin korventama People Like You, Glen Ballardin kanssa tehty itämaille tähyävä Forever May Not Be Long Enough sekä balladi Overcome. Edes Kowalczykin kanssa tekemänsä vaihto-oppilasdiilinsä kuittaava Tricky ei pelasta raitaa Simple Creed. Ensimmäisillä kuunteluilla lupaavalta soundaava Flow muuttuu sekin pian parodiaksi siitä, mitä Live kerran oli.
Yhtyeen linjattomuudesta kielii sekin, että yhtye teki sinällään hienosta Overcomesta jonkinlaisen World Trade Center -tragedian virallisen soundtrackin. Balladista julkaistiin 21. 9. selittämätön remix, joka sisältää otteita George W. Bushin puheista. Monet muutkin ovat varmasti viime aikoina oratoineet amerikkalaisen yhteishengen puolesta. Miksi siis promotoida Dubyaa? Joko pääsi unohtumaan, ettei kukaan vieläkään oikeasti tiedä, voittiko "Yhdysvaltain kaikkien aikojen suosituin presidentti" todellakin viime vaalit?