Loney Dearinä operoiva, Ruotsin Jönköpingistä tuleva laulaja-lauluntekijä Emil Svanängen julkaisi ensimmäiset albuminsa itse. Hänen artistinen kredibiliteettinsä sai kuitenkin melkoista lisäpotkua amerikkalaisen indieyhtiö Sub Popin tartuttua Svanängenin läpimurtona pidettävään Loney, Noiriin (2005). Levyn parin vuoden takainen uudelleenjulkaisu ja kiertue viulisti-lauluntekijä Andrew Birdin kanssa ovat syystäkin lisänneet mielenkiintoa Loney Dearin viidettä laulukokoelmaa kohtaan.
Mielikuvitusrikkaana käsityöläisenä Emil Svanängen ei säästele ideoita lauluja työstäessään. Dear John -albumilla hän rakentaa hauraille tulkinnoilleen ja useimmiten yltiömelodisille sävelmilleen värikylläiset puitteet. Vaikka sovituksissa riittääkin tavaraa, niin lopputulos on kaoottisuuden sijasta pikemminkin rauhoittava.
Dear John -levy on täynnä pitkälle huoliteltua mutta inhimillisen kokoista indiepoppia, josta nauttiminen ei onnistu puolihuolimattomasti. Kärsivälliselle kuulijalle Loney Dearin laulut paljastavat lopulta salaisuutensa – aivan kuin syntetisoijalla vauhditettu Under A Silent Sea pohjimmaisen folkisuutensa.