Hyvä Lou Barlow, on kiva että julkaiset yhä näitä levyjä välillä, vaikka eiväthän ne ole läheskään yhtä hyviä yhtyeittesi Dinosaur Jr.:n tai edes Sebadohin levyt. Tiedän mistä puhun, sillä olen fanittanut sinua yli 20 vuotta. Tapasimme Tavastia-klubilla vuonna 2005. Muistatko? Leikit niillä luuppereillasi, eikä soitosta meinannut tulla mitään. Sinä et ole paljoa muuttunut. Sinussa kuten minussakin pesii suru, eikä se sieltä mihinkään kokonaan häviä.
Ja koska täällä makuuhuoneessa todellakin on välillä niin yksinäistä ja ahdistavaa, on tavallaan kiva tietää ettei sinulla mene oikeastaan sen paremmin. Sillä sinun tuskasta ja komplekseista minä ammennan, siedän puutteitani sekä jatkuvia pettymyksiä. Uuden levysi perusteella en ole kuitenkaan huolissani sinusta.
Syntetisaattorikokeilut olivat kivoja ja uutta akustisessa ilmaisussasi. Oletko koskaan harkinnut teräskielistä kitaraa? Se voisi soida kauniimmin kuin käyttämäsi luuta. Voisit muutenkin vähän skarpata. Terveisin,
