Ensivaikutelma Machine Menin kolmannesta pitkäsoitosta ei ole mairitteleva. Biisit kulkevat, riffihyökkäys on tyrmäävä ja Antonyn lauluääni edelleen äärettömän kirkas kruunu kokonaisuuden huipulla. Machine Men ei yllätä. Oikeastaan se ei ole yllätys. Bändin potentiaali on käynyt jo selväksi. Tarkempi paneutuminen osoittaa sentään toista.
Machine Men liikkuu uudella levyllään syvemmillä vesillä. Jo sävellykset itsessään ovat suurempia kuin Elegyllä tai Scars & Woundsilla puhumattakaan uuden levyn soundeista. Machine Menin mittapuitteissa Circus Of Fools on voimametallin mahtipontista ylvästelyä sellaiseen malliin, että siinä eivät halpahallin henkselit enää kestäisi.
Machine Men toteuttaa visionsa jälleen mitä suurimmalla tyylikkyydellä ja sulavalinjaisuudella. Onhan niistä bändin vaikutteista puhuttu ennenkin, mutta nyt rajat ovat alkaneet hämärtyä, eikä yhtyettä saa lainailusta enää kiinni suoraan rysän päältä. Toki muutamat melodiakulut aiheuttavat jännää déjà vu -kutinaa, mutta siinä ei ole mitään kummallista. Yhtye onnistuu silloin tällöin myös yllättämään.