MACHINE MEN: Scars & Wounds

Arvio julkaistu Soundissa 11/2003.
Kirjoittanut: Nalle Österman.
Kun Iron Maiden siirtyy eläkkeelle, on sen manttelinperijä selvillä. Suolahden Machine Men läväyttää debyytillään kehiin sellaisen rieskan, että brittihevin mestareiden polvet alkavat varmasti tutista, jos tämän kiekon hyppysiinsä saavat.

Arvio

MACHINE MEN
Scars & Wounds
Dynamic Arts

Kun Iron Maiden siirtyy eläkkeelle, on sen manttelinperijä selvillä. Suolahden Machine Men läväyttää debyytillään kehiin sellaisen rieskan, että brittihevin mestareiden polvet alkavat varmasti tutista, jos tämän kiekon hyppysiinsä saavat. Jos maailmassa tehtäisiin sokkotestejä oluen lisäksi myös musiikissa, menisi Machine Men useamman koemaistajan kirjoissa Iron Maidenista täydestä läpi ja vokalisti Antony Dickinsonista. Eli nyt ei puhuta mistään kikkelihevistä vaan kunnon munakkaasta!

Yhtye itse nimeää vaikuttajikseen Iron Maidenin, Queensrÿchen ja Ozzy Osbournen. Näistä Maiden-vaikutteet ovat selkeimmin kuultavissa soundeja myöten, eli ei ole vaikea arvata kenen levyjä studiossa on referensseinä käytetty: esimerkiksi menevä Silver Dreams voisi hyvin olla napattu Somewhere In Timelta. Man In Chainsin kertosäe tuo puolestaan mieleen Queensrÿchen Operation: Mindcrime -klassikon huippuhetket.

Scars & Woundsin perusteella Machine Menille voi povata ruusuista tulevaisuutta, kunhan esikuvien merkitys yhtyeen musiikissa tasoittuu. Vielä nuorukaiset pelaavat varman päälle, mutta se ei haittaa, jos kappaleet ovat yhtä hienoja ja valmiita kuin Scars & Woundsilla. Näin kypsällä melodiatajulla ja kyvyillä tehdä meneviä riffejä päästään varmasti pitkälle. Tiivistettynä voisi sanoa, että käsillä on paras Suomessa tehty perushevidebyytti sitten Tarotin Spell Of Ironin. 

Lisää luettavaa