MARC ALMOND: Stardom Road

Kun Patti Smith yhtyeineen meni Twelve-coverlevynsä kanssa pahasti metsään, astuu esiin Marc Almond ja räjäyttää pankin. Stardom Road on heinäkuussa 50 vuotta täyttävän Almondin uran luultavasti paras ja täysipainoisin albumi. Samalla se toimii osoituksena siitä, miten toisten tunnetuiksi tekemillä kappaleilla voi saada aikaan taideteoksen.

Marc Almond on hallinnut versioinnin aina ja on urallaan tulkinnut runsaasti toisten tekemiä lauluja, niin yhtyeensä kanssa kuin yksin ja duettonakin. Miehen isoimmat listahitit ovat kaikki lainakappaleita. Soft Cellin riveissä Tainted Love, Bronski Beatin vieraana I Feel Love, Gene Pitneyn kanssa duetoitu Something's Gotten Hold Of My Heart ja ilman muiden apua Days Of Pearly Spencer.

Stardom Road on loppuun asti mietitty kokonaisuus, jonka kautta Almond peilaa elämäänsä ja uraansa. Levyllä kuullaan niin klassikkoja, tunnettujen taiteilijoiden vähemmän tunnettuja kappaleita kuin kohtalaisen vähälle huomiolle jääneiden artistien laulujakin. Lisäksi albumilta löytyy yksi alkuperäissävellys, saumattomasti kokonaisuuteen istuva Redeem Me (Beauty Will Redeem The World). Laulu on Almondin ensimmäinen sävellys vuonna 2004 sattuneen vakavan moottoripyöräonnettomuuden jälkeen, jonka jäljiltä ääni ei soi aivan yhtä komeasti kuin aiemmin.

Selkeän kaaren muodostava Stardom Road käynnistyy yhteenvedolta tuntuvalla Charles Aznavourin I Have Lived -kappaleella. Sen jälkeen ruoditaan niin nuoruutta, unelmia, tähteyttä, takahuoneita kuin rakkaussuhteitakin. Barry Ryanin alun perin esittämä loistava Kitsch saa lisävauhtia Almondin käsittelyssä, kun laulun instrumentaaliväliosassa vaihdetaankin T. Rexin Hot Loven rallatukseen. Sovitusidea toimii villisti. Jopa kaikkein kulunein albumin lauluista, Frank Sinatraan niin voimakkaasti liitettävä Strangers In The Night, taipuu Almondin käsittelyssä ja onnistuu kuulostamaan tuoreelta.

Levyllä kuullaan myös kaksi duettoa. Saint Etiennen Sarah Cracknell sulostuttaa Dusty Springfield -coveria I Close My Eyes And Count To Ten ja Antony Hegarty avustaa standardilla The Ballad Of The Sad Young Men. Lopuksi esirippu laskeutuu ja lavameikki pestään pois viimeisenä kuultavan Bobby Darinin The Curtain Fallsin myötä.

Marc Almond on ilmoittanut julkaisevansa enää yhden levyllisen itse säveltämiään kappaleita ja keskittyvänsä sen jälkeen levyttämään vain muiden luomaa materiaalia. Vaikka ainoa Almondin sävellys levyllä on upea, niin Stardom Roadin kuulemisen jälkeen tuntuu protestointi kovin turhalta.