Knopflerin pitkään jatkunut sooloura on saanut levy-yhtiöltä menneestä muistuttavan luonnehdinnan ”Dire Straitsin ääni ja kitara”. Vaikka mies on ex-yhtyeensä ensilevystä asti ollut omien biisiensä hieno tulkitsija, ajatus Harrisin kaltaisesta upeaäänisestä laulukumppanista värittämässä Knopflerin välillä kelmeää ääntä kuulostaa ainakin paperilla hyvältä.
Vaikka tätä viiden vuoden takaiselta Timeless – A Tribute To Hank Williams -levyltä alkanutta liittoa ei taivaassa asti ole luotu, eikä pari yllä siihen klassisten kantriduettojen sarjaan, johon Harris kohosi Gram Parsonsin kanssa laulaessaan, All The Roadrunning on miellyttävä vaikkakaan ei häikäisevä kokonaisuus. Lajityypin tuntijana Knopfler on räätälöinyt laulut duolle mittatilaustyönä. Kahdesta laulusta vastaava Harris on väsännyt levylle jopa reippaan duettobiisin arkkityypin Belle Starr.
Levy ei kuitenkaan ole tasavertaista duetto-vuorolaulantaa sanan varsinaisessa merkityksessä ja hyvä niin. Äärihaikea Rollin´ On on yksi levyn huippukohdista ja se istuisi mainiosti Harrisin omille albumeille. Knopflerin ääni toimii biisillä hienona vastapainona partnerin kuulaudelle.
Knopfleria ”Dire Straitsin kitarana” ihailevat saattavat hieman pettyä, sillä levyn musiikki on puettu enimmäkseen saumattoman tyylikkäästi yhteen soittavalle bändille, josta ei juuri sooloille ole tilaa varattu, vaikka kitarat komeasti soivatkin. Eivätkä nämä biisit pitkiä sooloja kaipaakaan, silti aivan kuin kiusaksi ässäkitaristi väläyttää tunnusomaista tyylittelyään vasta haikealla päätösbiisillä If This Is Goodbye.
All The Roadrunning tuskin jää kulmakiveksi kummankaan artistin mittavaan tuotantoon, mutta välityönä siinä ei ole mitään hävettävää.