MARKY RAMONE AND THE SPEEDKINGS: No If´s, And´s Or But´s

Arvio julkaistu Soundissa 01/2002.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Ramones-rintamalla vuosi 2001 jäi historiaan surullisissa merkeissä Joey Ramonen kuoleman johdosta, mutta positiivisiakin uutisia kiiri korviin. Rumpali Marky Ramone löi patteristonsa yhteen The Speedkings -nimisen koplan kanssa ja nopeassa tahdissa levytetty pitkäsoitto näki päivänvalon.

Arvio

MARKY RAMONE AND THE SPEEDKINGS
No If´s, And´s Or But´s
White Jazz

Ramones-rintamalla vuosi 2001 jäi historiaan surullisissa merkeissä Joey Ramonen kuoleman johdosta, mutta positiivisiakin uutisia kiiri korviin. Rumpali Marky Ramone löi patteristonsa yhteen The Speedkings -nimisen koplan kanssa ja nopeassa tahdissa levytetty pitkäsoitto näki päivänvalon. Vaikka yhtye kantaakin luonnollisista syistä Ramonen nimeä, on levyn kantavana voimana toiminut kaikki biisit kirjoittanut vokalisti/kitaristi Nick Cooper.
Ramone & Speedkings ei musiikkinsa kanssa juurikaan konstaile. Bensiininkatkuisen rokettirollin ja 70-lukuisen räkäpunkin sekoitusta ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua kovin edistykselliseksi, mutta perusmätkeeksi homma pysyy hanskassa ihan mallikkaasti. Keskimäärin pariminuuttisiin repäisyihin ryhmä ladattua aika draivin, eikä vauhti laannu koko levyn aikana kertaakaan. Cooperin lyriikoiden sisällöstä toimivat esimerkkeinä jo pelkät biisien nimet. Teenage Rock'n'Roll Suicide, Fuck Shit Up!, Girls & Gasoline kertovat veitsenterävästi milla linjoilla liikutaan.
Ramones-faneille tätä levyä ei voi aivan varauksetta suositella. Lähempiä vertailukohtia ovat kahden ensimmäisen levyn aikainen Hellacopters tai Ace Of Spades -tyyppinen Motörhead. Cooper itseasiassa karjuu muutamaan kerran hyvinkin lemmymäisesti ja Ramone mättää rumpuja kuin kiimassa. Toimii lyhyissä annoksissa, pitkäsoitollinen tuppaa jo puuduttamaan. Jos bändi saisi teemoihinsa hieman lisää variaatioita tai edes poikkeavia soundeja, voisi tästä diggailla ihan tosissaankin. Nyt homma jää juuri siihen kuuluisaan puolitiehen.