MAXÏMO PARK: Our Earthly Pleasures

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Newcastlelainen Maxïmo Park erottui monesta muusta kulmikkaasta pop-bändistä paljolti nykivän laulajansa Paul Smithin ansiosta. Miehen liimalettijakaus herätti tunteita niin puolesta kuin vastaan ja herran laulutavassa riitti intohimoa.

Arvio

MAXÏMO PARK
Our Earthly Pleasures
WARP

Newcastlelainen Maxïmo Park erottui monesta muusta kulmikkaasta pop-bändistä paljolti nykivän laulajansa Paul Smithin ansiosta. Miehen liimalettijakaus herätti tunteita niin puolesta kuin vastaan ja herran laulutavassa riitti intohimoa. Musiikillisesti yhtye talloi paljolti samaa polkua niin Bloc Partyn kuin vaikkapa The Futureheadsinkin kanssa.

Terävät poprallit aiheuttivat jo A Certain Trigger -debyytin (2005) ilmestymisen aikoihin ähkyä ja nyt sama meno jatkuu, hieman pehmentynein reunoin tosin. Ensilevyn rujo soundi on vaihtunut tuotetumpaan äänimaailmaan. Tuottajaksi on hommattu muun muassa Pixiesin kanssa hommaillut Gil Norton.

Girls Who Play Guitars on kelpo avaus albumille ja lupailee enemmän kuin loppulevy lunastaa. Pari seuraavaa kappaletta mennään ihan mallikkaissa merkeissä, mutta pian alkaa puuduttaa. Samasta muotista puristettuja, "ihan kivoja" lauluja on vain yksinkertaisesti liikaa.

Debyytiltä löytyi mukava nippu tarttuvia kappaleita, mutta uutukaiselle niitä ei ole kovin montaa päätynyt. Se on sääli, sillä muuten kaikki on hienosti kohdallaan. Soundi ja soitto toimii ja Paul Smith laulaa niin kuin tarkoittaisi, mitä sanoo. Hän itse kuvailee albumia sekoitukseksi The Smithsiä ja Smashing Pumpkinsia, mutta sellaisen takaa luulisi löytyvän maukkaamman ja mielenkiintoisemman keitoksen. 

Lisää luettavaa