MEG BAIRD: Dear Companion

Arvio julkaistu Soundissa 08/2007.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.

Uuden psykedeelisen folkin eturivissä astelevan Espers-yhtyeen äänenä tutuksi tullut Meg Baird julkaisee nyt ensimmäisen soololevynsä. Dear Companion on selvä irtiotto Espersin rikkaasta ja monipuolisesta äänimaailmasta.

Arvio

MEG BAIRD
Dear Companion
Wichita

Uuden psykedeelisen folkin eturivissä astelevan Espers-yhtyeen äänenä tutuksi tullut Meg Baird julkaisee nyt ensimmäisen soololevynsä. Dear Companion on selvä irtiotto Espersin rikkaasta ja monipuolisesta äänimaailmasta. Hyvin riisuttu albumi luottaa Bairdin kuulaaseen ja ilmeikkääseen ääneen ja harvalukuisiin akustisiin soittimiin. Studiokikkailu rajoittuu lähinnä lauluraidan tuplaukseen ja kaiun syvyyteen. Se riittää mainiosti.

Levyllä kuullaan traditionaalisia folk­balladeja, muutama tuoreempi kappale sekä kaksi Bairdin omaa sävellystä. Sekoitus toimii harmonisesti. Esimerkiksi Jimmy Webbin säveltämä, Nina Simonenkin esittämä Do What You Gotta Do istuu kaikessa komeudessaan luontevasti laulajan oman Riverhouse In Tinicumin ja perinteisen The Cruelty Of Barbara Allenin välissä. Täysin ajattomalta kuulostava Dear Companion on niitä teoksia, jotka kestävät toistuvia soittokertoja viettelemällä hienovaraisesti pauloihinsa, kunnes huomaat olevasi täysin koukussa.

Levyn nimikappale sekä käynnistää että päättää albumin. Alussa se kuullaan kitaran säestyksellä ja hieno kokonaisuus päättyy luontevasti kauniiseen versioon, jonka ainoana elementtinä on Bairdin lämmin ääni. Sandy Denny ja Jacqui McShee ovat saaneet arvoisensa seuraajan.

Lisää luettavaa