Täyden tusinan studioalbumeita julkaisseena 51-vuotiaana veteraanina Melissa Etheridgen artistiselle taipaleelle on mahtunut kosolti menestystä ja palkintoja mutta myös vastoinkäymisiä. Ylikorostuneen testosteronisen Fearless Loven (2010) jälkeen 4th Street Feeling kuulostaa miellyttävällä tavalla perusasioissa pitäytyvältä levyltä. Biisit toteutetaan pienen kokoonpanon voimin ja Etheridgen laulutulkinnoissa albumin bluesrockisuus lähestyy Maggie Bellin verevyyttä.
Ajoittaisesta miehekkyydestään huolimatta 4th Street Feelingillä ei sorruta liialliseen puristamiseen. Kappaleet työstyvät Etheridgen omaa kitarointia myöten pikemminkin rennon karheasti kuin punnertaen. Ikimuistoisuuden sijasta kokonaisuus on kuitenkin lähinnä takuuvarmaa työtä.
Elämän tarjoamat realiteetit ovat jo jonkin aikaa olleet kuultavissa Melissa Etheridgen levyillä. Tässä suhteessa 4th Street Feeling ei tee poikkeusta. The Shadow Of A Black Crowlla Etheridge toteaa: “It’s pretty when you’re young, just a pity when you’re old.” Bluesista kumpuavaa rockiaan juurevasti välittävän albumin päättävä Rock And Roll Me on sen bluesein raita.