Seuraavaksi 50 vuotta täyttävä Melissa Etheridge on mennyt syöpäsairauden myötä vastoinkäymistenkin täyttämässä elämässään pelottomasti päin rakkautta ja tarttunut siihen. Fearless Lovella tämä kuuluu aiemmin vahvasti esillä olleiden yhteiskunnallisten kannanottojen puuttumisena.
Musiikillisesti Melissa Etheridge näyttäytyy kymmenennellä albumillaan naispuolisena vastineena Bryan Adamsin kaltaisille turboahdetun radio- ja stadionrockin ammattilaisille. Fearless Lovesta puhuessaan Etheridge on korostanut biisien tärkeyttä. Periaatteessa laulut ovatkin laadukkaita ja hyvin kirjoitettuja, mutta Pro Tools -rockisen toteutuksen loputon jytke ja soitannollinen uho toimivat tehokkaina karkotteina. Useat levyn raidoista paljastavat sen tasa-arvoistumisen vähemmän tervetulleen seurauksen, että naisetkin ovat – seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta – tarpeettoman innostuneita luukuttamaan machoisena puhisevaa, miehisen tylsää perusrockia.
Natasha Bedingfieldin ja Joss Stonen vierailu jankuttavan We Are The Onesin taustalaulajina ei paljoa auta, kun hekin joutuvat osallistumaan lähinnä vain biisin turvottamiseen. Loppua kohti Etheridge sentään päästää mukaan hieman pehmeämpiäkin sävyjä. Gently We Row pysyy levyn päättävänä ja siedettävimpänä kappaleena loppuun saakka nimensä veroisena.