MERLE HAGGARD: If I Could Only Fly

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Entisen vankilakundin ja oikeistolaisen äänitorven uutukainen studiolevytys on tehty erittäin tyylitajuisesti Epitaphin suojissa. Haggardin elämää nähneet kasvot koristavat ylelliseen buenavista-tyyliin slipcase-pakattua albumia.

Arvio

MERLE HAGGARD
If I Could Only Fly
Epitaph

Entisen vankilakundin ja oikeistolaisen äänitorven uutukainen studiolevytys on tehty erittäin tyylitajuisesti Epitaphin suojissa. Haggardin elämää nähneet kasvot koristavat ylelliseen buenavista-tyyliin slipcase-pakattua albumia. Johnny Cashin viimeisimpien laatulevyjen tavoin Merlen persoonalle, karismalle ja omille lauluille suodaan maksimaalisesti tilaa sekä hyvät taustamuusikot ja koristelemattoman komeat sovitukset. Mies saa olla kuuluvasti oma itsensä sekä yksin tulkituissa tunnelmissa että luotettavien musikanttien bändisoundin huomassa. Eivätkä maestron vakaa lauluntekotaito ja cover-vainu horjahtele.
Haggard ei ole Cashin kaltainen synnin ja pelastuksen saarnamies ja legendanjärkäle. Takana ovat saluunanoviin nojailevat luuseriballadit sekä töitä paiskovan "okien" rotestimarssit. Nyt hänen kypsät ja rennot tulkintansa vertautuvat pikemminkin John Sebastianin hienoihin ja lämpimiin soololevytyksiin ja itse Daddy Frank olisi ylpeä niiden kotoisesta kaikupohjasta. Joukossa on monta mainiota western swing -palaa, joista varsinkin tyttärelle omistettu Proud To Be Your Old Man hehkuu mitä sydämellisimmin. Vanha herra on sangen viihtyisää seuraa välillä vakavoituessaankin. 

Lisää luettavaa