Iloisia Leskiä mainostetaan Amerikan ensimmäiseksi naispuoliseksi psychobillybändiksi. Erityisen sukupuolisidonnaiselta musiikki ei kuulosta, mutta moderni psychobilly on määre, joka kertoo pitkälti missä mennään. Läskibasso nakuttaa, kitaroissa on säröä ja kauhutematiikka täyttää sanoituslipareen. Mausteiksi lisätään autotallipunkkia ja rautalankakitaraa.
Thee Merry Widows hoitaa genretietoisen tonttinsa esimerkillisesti. Kappaleet ovat keskitasoa kekseliäämpi, ja Miss Eva Von Slutin naispuolista Glenn Danzigia muistuttava mylvintä on miellyttävää kuunneltavaa. Bändi on omaksunut 50-luvun rasviksilta soittoonsa mukavaa svengiä. Silti ainoastaan psychobillyn perusopinnot suorittaneellekin tulee vahva tunne siitä, että on kuullut tämän kaiken jo aiemmin. Albumimitassa ehtii jo toivoa suurempia yllätyksiä.
The Devil’s Outlaws on aivan hyvä albumi, mutta vaikka kansissa heiluvalla moottorisahalla karsimalla siitä olisi saanut huomattavasti tyrnävämmän ep:n.