Kuva hapuilevasta ja epätietoisesta yhtyeestä juontaa Metsatöllin alkuajoilta. Silloin tuntui, että bändi levytti karkeasti liian aikaisin. Nyt ei enää tarvitse todistella mitään, Ulg on vakuuttava näyttö vahvasti folkhenkisen metallin osaamisesta.
Ihminen on erikoinen olio, sillä sinnikkäällä yrittämisellä se oppii. Niinpä Ulgin vahvimmat puolet ovat juuri ne, jotka Metsatöllin aamuhämärissä puistattivat: maaninen kuorohoilaus, pirteä pillipiiparointi ja yletön kansanlaulupoljento. Bändi on valinnut tiensä muutenkin tarkasti, sillä se pysyttelee erossa suurieleisyydestä ja valtoimenaan laajenevista biiseistä. Metsatöll iskee kiinni nopeammin, katsoo vilkkaammalla musiikillaan silmästä silmään ja paukuttaa biisit selviksi muutamissa minuuteissa.
Suomalaisbändeistä lähimpänä on Korpiklaani, mutta siinä missä Korpiklaani juhlii ja iloitsee, Metsatöll on vakavampi. Raikulihaitari on iloisempi soitin kuin alakulopillit. Silti myös Metsatöll koukuttaa hymyilevämmin kuin surumetallin airueet. Kivine maa on kuin kansanlaulugeneraattorin läpi juoksutettua Rammsteinia!
Ilmaisukielellä on suuri merkitys. Eesti toimii edelleen loistavasti, yhtä hyvin kuin nykymetallin suomi, fääri tai vaikkapa muinaisnorja. Englanniksi laulettaessa Metsatöllin folkviehätyksestä häviäisi liian iso lohkare.
