Minigrip-nimisen bändin levy on pakattu minigrip-pussiin. Tämä arvio voisi mennä helposti samaa tietä kuin kaikki lukemani Dirty Fingernails -arviot, joissa aluksi puhutaan siitä kuinka luotaantyöntävä bändin visuaalinen esilletuonti on ja sitten haukutaan musiikki vielä päälle.
Eikä levy ala lupaavasti. Best Before yrittää liian kovaa. En tiedä mitä, mutta tulos on hektinen. Onneksi meno paranee jo seuraavassa biisissä. Microwaves kuulostaa mutanttisoulilta. Juuri soulahtavasti vääntelehtiessään levy onkin vahvimmillaan. Tai taiteillessaan aivan ysäri-kahvilamuzakin rajoilla, kuten selkeän ironisesti nimetyssä Saturday Night Anthemissa. Intron rupiset arpeggiot saavat mielen suhtautumaan positiivisesti niitä seuraavaan fiilistelyyn. La Moustache tekee nimellä ja pienellä laulusämplellä muuten aika siloisesta biisistä kohtalaisen rasvaisen. Tällä levyllä idea on pienissä detaljeissa.
Kokonaisuus on soundillisesti vieraantunen oloinen. Se on haaste, eikä sitä aina jaksa ottaa vastaan, mutta oikeaan aikaan kokemus on palkitseva. Kannattaa käyttää luureja.