MUMMI KUTOO: Mummi Kutoo

Mummi Kutoo -yhtyeen ainoan albumin julkaiseminen on kulttuuriteko jo toisessa polvessa. Vuonna 1975 ilmestynyt levy edusti jopa Love Recordsin vapaamielisessä tarjonnassa kaupankäynnin realiteeteista piittaamatonta puolta. Urjalaisten nuorten miesten ensialbumin jälkihippeily päätyi kipinkapin alekaukaloihin ja levy-yhtiön konkurssi esti toisen yrityksen. Hajottuaan Mummi kutoo olisi pysynyt kahjoja keräilijöitä palvelevien levyliikkeiden varjeltuna salaisuutena, ellei porilainen toisinkuulija Jussi Lehtisalo oli päättänyt muuta. Circlen, Ektroverden ja Kuusumun Profeetan kotipesänä tunnettu Ektro tarjoilee uuden vuosituhannen kuulijalle hämmentävän matkan 1970-luvun lämpimiin kesätunnelmiin.

Mummi Kutoo on aikansa ylpeä lapsi, sekä hyvässä että pahassa. Hannu Sahan, Vesa Kaartisen ja Jari Sikanderin muodostaman ydintrion selvänä ihanteena on ollut brittifolk ja erityisesti eksentrinen Incredible String Band. Urjalaiset nuorukaiset omaksuivat esikuviltaan paitsi akustisvetoisen sointimaailman myös vapauden tehdä mitä mieleen pölähtää. Ja voi miten onkaan pölähdellyt. Välillä mummi kutoi hauraan kaunista folk-rockia hieman maalaisemman Pekka Strengin tai vähemmän itsetietoisen Coitus Int:in hengessä,välillä aivan sietämätöntä pihasoittoa ja navetan vintille joutavaa hootenannya. Lyriikatkin liikkuivat lavealla omaperäisestä naivismista kotiseutufiilistelyn kautta umpipimeään koukkaavalla ladulla.

1975 suomenkielinen rock etsi itseään eikä hämyjä oltu vielä viety parturiin. Tuon ajan dokumenttina Mummi kutoo on mainio. Epätasaisuuksineenkin se on terveellistä kuunneltavaa nyt, kun popin pelisäännöt ja genre-rajat on lyöty turhan tiukkaan lukkoon.